Koiranpentujen suurin kasvu tapahtuu 3 ja 6 kuukauden välillä. Tämä tarkoittaa mm. luiden pituuskasvua ja luutumista, nivelrustojen kehittymistä ja lihasmassan kasvua. Suurin osa koirista saavuttaa 90% aikuiskoostaan 9 kuukauden loppuun mennessä.
Koiranpennun tuki- ja liikuntaelimistön optimaalinen kehitys täytyy turvata, jotta luuston on mahdollisuus kehittyä terveeksi. Kasvaviin luihin kohdistuvat vauriot voivat johtaa koirilla moniin erilaisiin ortopedisiin ongelmiin.
Luiden kasvulevyt sulkeutuvat 4-12 kuukauden iässä, pienemmillä eläimillä tyypillisesti aikaisemmin kuin isommilla. Jättirotuisilla koirilla joidenkin luiden kasvulevyt voivat olla auki jopa 15-18 kk ikään asti. Kasvulevyjen sulkeutuminen tapahtuu eri aikaan myös eri luissa. 25-30-kiloisilla koirilla esimerkiksi olkaluun yläosan kasvulevy sulkeutuu vasta 10-12 kk iässä, kun taas kyynärluun yläosan kasvulevy sulkeutuu tyypillisesti jo 5-8 kk iässä. Kasvulevyjen sulkeutuminen merkitsee sitä, että luiden kasvuun ja kehitykseen eivät enää ulkoiset tekijät vaikuta. Jos kasvulevyjen toiminta häiriintyy niiden ollessa auki, voi seurauksena olla luuston kehityshäiriö. Vammat (kuten murtumat), hormonaaliset ja geneettiset tekijät sekä ruokavalio vaikuttavat kasvuhäiriöiden syntyyn.
Nivelten kehittymiseen vaikuttavat mm. seuraavat tekijät:
- nivelen muodostavien luiden terveys (normaali vs. epänormaali luutuminen ja kasvu)
- ympäröivien lihasten ja jänteiden toiminta (lihaksiston ja jänteiden vahvistaminen, lihasten hermotuksen vahvistaminen ja mahdollisuus käyttää lihaksistoa monipuolisesti)
- kuntoluokka (ylipaino vs. normaalipaino)
- ravinto (kalsiumin yli-/aliruokinta, energiansaanti, proteiinin aliruokinta)
- geeniperimä
Erään tutkimuksen mukaan on vahvoja viitteitä siitä, että lantion alueen lihasmassalla on yhteys lonkkaniveldysplasian eli lonkan kehityshäiriön esiintymiseen koirilla. Epänormaalisti kehittynyt (liian vähäinen) lantion alueen, eli lonkkaniveliä ympäröivä, lihaksisto liittyy kyseisen tutkimuksen (Cardinet ym. 1997) mukaan lonkkaniveldysplasian kehittymiseen.
Lonkkaniveldysplasia samoin kuin kyynärniveldysplasia voivat johtaa ennenaikaisen nivelrikkon kehittymiseen eli nivelruston vaurioitumiseen. Nivelrikko on tyypillisesti iäkkäämpien koirien nivelten sairaus, mutta epänormaali nivelen rakenne altistaa nivelruston vaurioitumiselle jo nuoremmalla iällä. Nivelrikko on etenevä tila, joka vaikuttaa koiran fyysiseen toimintakykyyn riippuen mm. siitä, missä nivelissä sitä on ja mitkä ulkoiset tekijät vaikuttavat sen etenemiseen nivelessä (esim. ylipaino, nivelten epäsopiva kuormitus tms).
Koiran paino on jakaantunut raajojen välille siten, että noin 60% painosta on eturaajojen päällä ja loput 40% takaraajojen päällä. Normaalitilanteessa yksittäinen eturaaja kannattelee siis 30% ja yksittäinen takaraaja 20% koiran painosta. Jos tuki- ja liikuntaelimistössä on häiriö-/kiputiloja, nämä prosenttiosuudet vaihtelevat. Tähän viittaa mm. tuore tutkimus (Mölsä ym. 2020), jossa todettiin, että englanninbulldogeilla, joilla oli kyynärniveldysplasiaa, painonvaraus siirtyi eturaajoilta tavallista enemmän takaraajoille sekä paikallaan seistessä että liikkeen (ravin) aikana.
Koiranpennun tuki- ja liikuntaelimistön kehittymistä mahdollisimman hyvin toimivaksi järjestelmäksi voidaan tukea tarjoamalla sopivaa liikuntaa ja harjoittelua. Pennun kehonhallinnan harjoittaminen on yksi helpoimmista keinoista varmistaa, että koiranpentu oppii käyttämään kehoaan optimaalisesti.
Kehonhallinnan harjoittelu vaatii ajankäyttöä vain 5-10 minuuttia päivässä ja harjoituksia voi vaihdella, jotta mielenkiinto säilyy sekä pennulla että omistajalla. Harjoittelun aikana pentu oppii myös monta muuta asiaa kuin kehonhallintaa, joten treenihetket kannattaa hyödyntää myöskin mm. keskittymisen harjoitteluun, häiriön alla työskentelyyn, ja tarjoamisen opetteluun, eli siihen, että pentu oppii tarjoamaan erilaisia toimintoja, joista se saa palkkion.
Kehonhallintaharjoitteluun voi kuulua lukematon määrä erilaisia variaatioita ja harjoitteiden tulisi olla valittu pennun ominaisuuksien mukaan. Tyypillisesti halutaan vahvistaa esimerkiksi takaraajojen hahmottamista, takaosan hallintaa, selän hallintaa, eturaajojen painonvarausta, tiettyjen nivelten lihastukea jne.
Lähteet:
aniforma.wordpress.com 